Miltä työelämän tulevaisuus näyttää?

Työelämä ja työn vaatimukset muuttuvat. Perinteiset työelämän rajalinjat häilyvät; organisaatiot muuttavat muotoaan; jopa itse työn käsitettä määritellään uudelleen. Kehityksen moottorina toimivat digitalisaatio ja globalisaatio, mutta kyse on jostain paljon syvemmästä, joka vaikuttaa siihen, mitä tulevaisuuden työ on. Muutos tuo mukanaan uhkakuvia, mutta samalla uudet mahdollisuudet näyttäytyvät yhä selkeämmin. Ihminen nousee kaiken keskiöön – teknisten taitojen sijasta tärkeimmäksi menestystekijäksi osoittautuukin kyky toimia yhdessä toisten kanssa.

Astu peremmälle; haasta itsesi ajattelemaan ja kyseenalaistamaan. Future Score mittaa, kuinka hyvin sinä menestyt ja onko työyhteisösi valmis kohtaamaan tulevaisuuden. Katso millaiseksi työ muuttuu ja testaa, kuinka hyvin pärjäät.

  • Kehittyvä teknologia

    Digitalisaatio on jotain, joka on muuttanut, muuttaa, tai tulee muuttamaan meidän kaikkien työtä. Ympärillämme kehittyvä teknologia ei ole jotakin irrallista, joka tulee jostain joskus tulevaisuudessa. Tekoäly, koneoppiminen, Big Data ja muut trendikkäät iskusanat ovat jo osa elämäämme, ja hyödynnämme niitä joka päivä aivan huomaamattamme, niin uoaitteissamme kuin käyttämissämme palveluissa ja sisällöissä. Tulevaisuudesta tuli niin arkinen, ettemme edes huomaa olevamme jo osa sitä.

    Lue lisää +

    Taustatiedot

    2000-luvun alkuvuosina digitalisaatio, automatisaatio, robotisaatio ja globalisaatio valtasivat maailman. Kun tieto, pääomat ja vihdoin jopa työ alkoivat kulkea reaaliajassa ympäri maapallon, luulimme, että kyse oli vain trendikkäistä some-sovelluksista tai uudesta tavasta varata hotellihuone. Ei ollut. Kyse oli jostain, joka pyyhkäisi kokonaisia liiketoiminnan aloja olemattomiin ennen kuin markkinoitaan kymmeniä vuosia hallinneet yritykset edes tajusivat, mitä oli tapahtunut. Kyse oli jostain, joka avasi pienillekin toimijoille yhtäkkiä mahdollisuudet maailmanvalloitukseen; jostain, jonka myötä keskisuomalainen pienyrittäjä huomasi eräänä päivänä kilpailevansa intialaisen startupin kanssa, tai tekevänsä tämän kanssa yhteistyötä.

    Viimeisen muutaman vuoden aikana kaiken jatkuva yhteys kaikkeen on jo käynyt niin arkipäiväiseksi, että hädin tuskin tajuamme sen teknologisen muutoksen laajuutta, joka on tapahtunut ympärillämme. Jopa Internet-sana on lähes hävinnyt arkikeskusteluista, koska sitä ei enää edes tule mieleen mainita. Muutos ja kehitys eivät myöskään ole hidastumassa – päin vastoin.

    Tulevaisuus

    Viimeisin teknologinen vallankumous on vienyt meidät kaikki mukanaan, eikä se ole vieläkään päättynyt. Jos vielä luulet, että digitalisaatio ei muuta työtäsi tai vaikuta juuri sinun yrityksesi toimintaan, olet erehtynyt. Muutoksen ydin on kuitenkin teknologian tuoma muutos ihmisten vuorovaikutuksessa – siinä, miten toimimme yhdessä niin omissa työyhteisöissämme kuin globaaleissa, ajasta ja paikasta riippumattomissa verkostoissa.

    Automatisaatio ja robotisaatio ovat vallanneet maailmaa kiihtyvällä vauhdilla. Yritykset ja organisaatiot hyödyntävät automaatiota ja tekoälyä jo rutiininomaisesti asiantuntijatehtävissä. Koneet tekevät enemmän ihmisten töitä, mutta toisin kuin moni odotti, ihmisten tekemä työ ei ole vähentynyt. Se on vain muuttunut, usein radikaalisti. Teknologiataitojen lisäksi kyky hahmottaa monimutkaisia teknisiä ja sosiaalisia järjestelmiä on noussut keskeiseksi työelämän menestystekijäksi. Parhaimmillaan automatisaatio ja digitalisaatio siirtävät koneille juuri ne tehtävät, joita ihmisten ei kuuluisikaan tehdä, monipuolistavat työnkuvaa ja helpottavat yhteistä oppimista.

    Tietotyötäkin voi automatisoida

    Kaikki työ, jonka voi kuvata algoritmilla automatisoidaan ennen pitkää. Etänä voi tehdä ja tuottaa yhä enemmän paitsi asiantuntijatyötä, myös tuotannollisia töitä. Putkimiestä ei kuitenkaan voi ulkoistaa Bangaloreen – vai voiko? Koneäly on muuttunut jo huomaamattomaksi taustatoimijaksi arjessamme, ja helpottanut merkittävästi monia asioita työssämme. Huomasitko edes käyttäväsi AI:ta kun viimeksi käytit oikeinkirjoituksen tarkistusta tekstinkäsittelyohjelmassa? Kehitys synnyttää kokonaan uusia työtapoja ja yhteistyömahdollisuuksia, mutta se, mikä tekniikka ne milloinkin mahdollistaa, ei enää ole olennainen tieto.

    Näkyminen sähköisissä kanavissa on nyt CV:si

    Teknologia auttaa entistä enemmän yhdistämään työn ja sen tekijät. Koneälyä hyödyntävät rekrytointisovellukset haravoivat automaattisesti hakijamassasta lupaavimmat kandidaatit yrityksille, analysoivat soveltuvuuden tehtävään ja antavat suosituksia valintaprosessin tueksi. Toisaalta teknologia avustaa myös työnhakijaa ja auttaa tätä tekemään itsestään halutun toimijan, tuomaan esiin omaa persoonaansa ja löytämään itselleen parhaiten sopivat yhteisöt ja tehtävät. Paperista CV:tä kysyy yhä harvempi. Sosiaalisen median profiilit, aktiivinen osallisuus erilaisissa yhteisöissä ja edustava verkkonäkyvyys ovat merkittävässä asemassa niin työnantajalle kuin työntekijällekin. Keskusteluissa on oltava läsnä omalla persoonalla; vain siten pystyy uskottavasti kertomaan maailmalle, kuka olet, niin yksityishenkilönä kuin yrityksenäkin.

    Sulje -
  • Rakenteiden muutos

    Perinteiset työelämän rajalinjat ovat käyneet häilyviksi. Lainsäädäntö pysyy hädin tuskin tilanteen tasalla; niin yksilön kuin yritysmaailman edunvalvonta muuttuu. Sekä työntekijöiden että työnantajapuolen edunvalvontajärjestöt joutuvat hakemaan paikkaansa ja löytämään uusia rooleja, joiden kautta tukea jäsenistöään. Rakenteellinen muutos näkyy voimakkaasti myös yritysten sisällä.

    Lue lisää +

    Taustatiedot

    Teknologisen muutoksen lisäksi yhteiskunnan rakenteet eivät ole entisensä. 1970-luvulla syntyneet ja sitä vanhemmat muistelevat aikaa, jolloin oli normaalia olla vakituisessa työsuhteessa. Maailma oli niin paljon yksinkertaisempi. Oli työntekijä ja työnantaja, ja näiden edut olivat joskus linjassa keskenään, joskus ristiriidassa. Oli selvää, missä rajalinjat kulkivat, kuka yritti hyötyä kenestäkin, kenen leipää söit, ja kenen taistelua taistelit.

    Globalisaatio kaivoi maan vanhan maailmanjärjestyksen alta, ja Internetin päälle syntynyt neljäs teollinen vallankumous naulasi viimeisen naulan varmojen työurien ja yksinkertaisen työelämän arkkuun. Toisaalta ihmisten tarve mielekkääseen työhön ja hyvinvointiin ei ole muuttunut mihinkään. Yritysten tavoitteena on edelleen tuottaa lisäarvoa sekä asiakkailleen että omistajilleen, ja yhteiskunta pyrkii mahdollistamaan hallittuja rakenteellisia muutoksia. Kun keinot näiden tavoitteiden saavuttamiseksi kehittyvät nopeasti, myös työelämän edunvalvonta muuttuu.

    Tulevaisuus

    Työelämän pohjimmainen kilpailuasetelma ei ole enää työntekijän ja työnantajan välillä, vaan molempien osapuolten ja toisella puolella maailmaa sijaitsevien kilpailijoiden välillä. Työntekijän etujen valvominen vaatii uusia malleja, kun jopa työn ja työpaikan käsitteet ovat käyneet vaikeiksi määritellä. Edunvalvontajärjestöjen keskeisin tehtävä ei ehkä olekaan enää vain työmarkkinaosapuolten etujen valvominen neuvotteluissa, vaan myös jäsentensä tukeminen niin, että nämä pysyvät kehityksessä mukana ja säilyttävät kilpailukykynsä.

    Raja-aidat kaatuvat

    Työnantajan rooli muuttuu. Yrityksen edunvalvojan asemesta työnantaja on yhä useammin työn tekemisen mahdollistaja, palvelun tilaaja, tai partneri samassa yhteistyöverkostossa työn tekijän kanssa. On yhä vaikeampi määritellä, kenen edut ovat milloinkin yhteneväiset tai vastakkaiset. Samalla teknologian kehitys mullistaa perinpohjaisesti yritysten välisen toiminnan ja häivyttää perinteisilläkin aloilla rajoja organisaatioiden väliltä. Lohkoketju- eli blockchain-tekniikka mahdollistaa turvallisen rahaliikenteen ilman keskitettyä hallinnointia, ja esimerkiksi rakennusalalla allianssimuotoiset työurakat, Big Room -konseptiin perustuva eri toimijoiden yhteistyö ja yhteisvastuulliset toimitukset ovat jo arkipäivää.

    Työnantajasta mahdollistajaksi

    Työnantajan rooli muuttuu. Yrityksen edunvalvojan asemesta työnantaja on yhä useammin työn tekemisen mahdollistaja, palvelun tilaaja, tai partneri samassa yhteistyöverkostossa työn tekijän kanssa. On yhä vaikeampi määritellä, kenen edut ovat milloinkin yhteneväiset tai vastakkaiset.

    Edunvalvonnalle uusi rooli

    Edunvalvontajärjestöjen merkitys niiden perinteisessä roolissa vähentyy menneisiin vuosikymmeniin verrattuna, ja työelämän muutosten myötä nousee esiin uusia tarpeita. Monet ammattiliitot onnistuvat uudistamaan itsensä ja löytämään uuden roolin paitsi edunvalvojina, myös ammatillisten verkosto- ja tukipalveluiden tarjoajina.

    Lainsäädäntö laahaa perässä

    Työelämän lainsäädäntöä on viime vuosina uudistettu pontevasti vastaamaan uustyön vaatimuksiin. Silti suuri osa yrittäjistä ja työnantajista kokee, että säädökset eivät edelleenkään vastaa todellisuutta. Yhteiskunnan rakenteilla – niin lainsäädännöllä kuin edunvalvonnalla – on vaikeuksia pysyä kehityksessä mukana. Työajan aiempaa suurempi jousto, molempiin suuntiin, on olennainen tekijä niin yritysten kuin työntekijöidenkin näkökulmasta.

    Toimintatapojen ja rakenteiden muutoksiin vaikuttavat osaltaan koko yhteiskuntaan vaikuttavat sopimukset, mutta suurimmaksi osaksi ne syntyvät orgaanisesti osana globalisoituneen ja digitalisoituneen maailmantalouden laajempaa kehitystä. Työehtosopimusten merkitys on vähentynyt, eivätkä tätä kehitystä ole ajaneet pelkästään työnantajat, vaan myös työn tekijät. Paikallinen sopiminen on jo arkipäivää useimmilla elinkeinotoiminnan aloilla, ja sen hallitseminen edellyttää uusia valmiuksia niin työntekijöiltä kuin organisaatioiltakin.

    Asiantuntijayrittäjyys ei vaadi pääomia

    Yhä useampi asiantuntija löytää elannon yrittäjänä, omistamatta ainoatakaan konetta tai neliömetriäkään toimitilaa. Yrityksen infrastruktuuriin tarvittavat investoinnit eivät ole paljoakaan suuremmat kuin kannettavan tietokoneen ja nopean mobiiliyhteyden hinta. Kaupungeista löytyy yhä enemmän ilmaisia tai halpoja vaihtoehtoja työn tekemiseen, kahviloista kirjastoihin ja toimistohotelleihin sekä uudentyyppisiin coworking-tiloihin.

    Eläkeläisyys on vanhanaikaista

    Yhä useampi työura pidentyy loppupäästä, mutta tämä ei ole seurausta mistään valtiovallan toimenpiteistä, joita 2010-luvun lopulla tehtiin kansantalouden tuottavuuden parantamiseksi. Samalla kuin työn muodot käyvät joustavammiksi, myös eläkeiän raja on hämärtynyt. Yli 65-vuotias ei automaattisesti enää koe kuuluvansa kategoriaan nimeltä "eläkeläinen". Seniorit tekevät yhä enemmän työtä, mutta työn määrän voi valita itselleen sopivaksi. Toisaalta työuraa ei välttämättä jatketa "omalla alalla", varsinkin jos tämä ala vaatii tiheää ammattitaidon, teknisten välineiden ja työmenetelmien osaamispäivitystä. Alan muutos voi olla olosuhteiden sanelemaa, tai uusi mahdollisuus toteuttaa omia kiinnostuksen kohteita.

    Sulje -
  • Työn uudet muodot

    Perinteinen vakituinen työsuhde on yhä useammalle historiallinen kuriositeetti. Yrittämisen, työnteon, projektien ja työsuhteiden määritelmät häilyvät. Menestyjät pystyvät valikoimaan työpaikkansa ja työntekijänsä; haasteeksi nousevat yhteisen toimintakulttuurin luominen ja osaajien sitouttaminen organisaatioon.

    Lue lisää +

    Taustatiedot

    Projektityö, erilaiset ansiotyömuodot, jakamis- ja vaihdantatalous ovat muodostuneet itsestäänselvyyksiksi, ainakin vasta työelämään valmistuneelle nuorelle sukupolvelle. Vanhempien ja isovanhempien kertomukset elämänmittaisista työurista saman yrityksen palveluksessa ovat yhtä kaukaisia kuin vaarin sotamuistelot edelliselle sukupolvelle. Pakkoyrittäjyydestä puhuttiin vielä silloin, kun uusien työskentelymallien tarve oli jo käynyt selväksi useimmille, mutta oli vielä jotenkin huomionarvoista, että henkilö möi työtään oman yrityksen kautta eikä palkattuna työntekijänä.

    Tulevaisuus

    Työn myyminen ja ostaminen erilaisten palveluiden ja alustojen kautta on jo itsestäänselvyys. Digitalisaatio mahdollistaa täysin uusia toimintamalleja ja työn järjestämisen tapoja, joissa voidaan hyödyntää jaetun, hajautetun kapasiteetin liiketoimintalogiikkaa. Lopputulos on, että työ ja tekijät löytävät toisensa juuri siellä ja juuri silloin kun tarvitaan.

    Oman työn managerit

    Ennen ammatti ja titteli määrittelivät henkilön statuksen ja roolin niin työssä kuin vapaa-ajalla. Nykyään on aivan normaalia olla samanaikaisesti palkkatyöläinen, opiskelija ja yrittäjä. Elanto tulee useasta lähteestä, projektimuotoisen työskentelyn osuus kasvaa, ja jokaisesta on tullut oman työnsä manageri. Yrittäjyys on yhä useammalle varteenotettava ja arkipäiväinen vaihtoehto, joko omasta valinnasta tai olosuhteiden pakosta. Toisaalta yrittäjyys ei myöskään houkuttele kaikkia, ja monille nuoren polven ammattilaisille työsuhde yrityksen palveluksessa on kuitenkin se ensisijainen toive. Radikaalein muutos onkin monesti tapahtunut siinä, miten työ järjestetään yrityksen sisällä.

    Työ palveluistuu

    Uudessa työelämässä olemme yhä selkeämmin toistemme avustajia ja tukijoita. Työelämän murros ja digitalisaatio synnyttävät kokonaan uusia työrooleja, joissa usein korostuu oman osaamisen jakaminen. Asiantuntijakaan ei voi olla vaikeatajuinen ja hankala, vaan hänen tulee osata palvella osaamisellaan muita. Samalla tuki työhön tulee hierarkisen organisaation asemesta yhä useammin omalta vertaisryhmältä.

    Miten varmistan, että säilytän kilpailukykyni?

    Menestyvät tekijät pystyvät valikoimaan työnantajansa, ja parhailla yrityksillä on varaa poimia tekijöistä vain parhaat. Esimiestyön rooli muuttuu ratkaisevasti, ja hyvän johtamisen merkitys sekä arvostus kasvavat entisestään. Toisaalta nopeasti muuttuvassa maailmassa haasteeksi nousee monipuolisen osaamisen varmistaminen niin työntekijän kuin yrityksen näkökulmasta.

    Kukaan ei menesty yksin

    Yhteisöjen kautta oppiminen ja tiedon jakaminen korostuvat, ja osaamista kehitetään yhdessä avoimesti. Ihmiset voivat jakaa osaamista ja tietoa, vaikka eivät tekisi yhdessä töitä. Työelämän kilpailukyky syntyy laaja-alaisesta osaamisesta, mutta parhaat ammattilaiset eivät välttämättä hakeudu vain oman piirinsä yhteisöihin, vaan sellaisten ihmisten pariin, joilta aidosti oppii jotain uutta. Samalla yritysten kilpailukyvn merkittävä tekijä on se, miten hyvin organisaatio osaa mahdollistaa jatkuvan oppimisen sekä erilaisten ihmisten kohtaamisen.

    Kohti itseohjautuvia organisaatioita

    Jo 2010-luvun lopulla nähtiin menestyviä satojen työntekijöiden yrityksiä, joissa ei ollut yhtään esimiestä. Ainakin tietopohjaisissa asiantuntijatehtävissä organisaatiot muuttuvat yhä epähierarkkisemmiksi ja itseohjautuvammiksi. Toisaalta perinteisiä hierarkioita tarvitaan edelleen monilla eri yhteiskunnan aloilla. Menestyvät hybridiorganisaatiot voivat parhaimmillaan hyödyntää molempien toimintamallien vahvuudet – vankan ja tiukasti järjestetyn infrastruktuurin tukemassa pieniä, itseohjautuvia asiantuntijatiimejä, joilla on vastuu sekä työstään että tuloksistaan.

    Eriarvoistuminen tuo haasteita

    Uustyö mahdollistaa monipuolisemmat, yksilöllisemmät ja joustavat urapolut, mutta toisaalta se tekee yhteiskunnasta entistä kahtiajakautuneemman. Toisilla on liikaa töitä, toisilla taas liian vähän. Jotkut voivat valita työnantajansa ja työntekijänsä, toiset kamppailevat elantonsa ansaitsemiseksi. Yhteiskunnan keskeisiä haasteita on pystyä kollektiivisesti ja vastuullisesti vastaamaan tähän muutokseen.

    Heimo on uusi siilo

    Saman asian tai yksittäisen projektin ympärille keräytyneet virtuaaliheimot mahdollistavat ammatillisen yhteenkuuluvuuden tunteen yli organisaatiorajojen. Parhailla osaajilla on varaa tehdä vain "kivoja juttuja kivojen ihmisten kanssa", mutta tämä vahvuus voi kääntyä itseään vastaan. Sosiaalisen median vahvistamassa, oman ammatti-identiteetin homogeenisessä kuplassa operoiva henkilö ei välttämättä enää kykene ymmärtämään, että on myös toisin ajattelevia ihmisiä.

    Pätkätyö on normityötä

    "Työttömyysperiodien" stigma ansioluettelossa on vähentynyt, ja pysyvien työjaksojen välisiä kausia osataan jo hyödyntää ammatilliseen kehittymiseen. Lyhyistä projektitöistä ketjutettu CV ei ole enää rasite, vaan monilla aloilla jopa työnhakuvaltti. Ansioluettelossa ei enää odoteta itsestäänselvyytenä vuosien tai vuosikymmenien pituisia työrupeamia saman työnantajan palveluksessa. Toisaalta organisaatiolle haasteeksi nousee se, miten säilyttää osaavat tekijät palveluksessaan niin pitkään, että todellista osaamista ehtii karttua.

    Työttömyys ei ole binääristä

    Työllistymisen vaihtoehtoja ja muotoja on aiempaa enemmän. Joistakin töistä saadaan rahallinen korvaus, toisiin osallistutaan oppimisen, oman kiinnostuksen tai altruismin takia. Erilaisissa verkostoissa toimiminen tukee omaa työtä, vaikka kyse ei olisikaan kyse varsinaisesta palkkatyöstä. Työuran käsite laajenee, ja se voi koostua muustakin kuin palkallisesta tekemisestä.

    Ihmistä ei voi korvata

    Tietotyön voittokulun vastatrendiksi on noussut uusi käsite, tunnetyö. Ihminen haluaa aina tehdä töitä muiden ihmisten kanssa, ja samalla kun teknologiataidoista on tullut kansalaistaitoja, empatian merkitys työelämässä on – yllättävää kyllä – kasvanut. Nykyään työ perustuu pysyvien työsuhteiden ja hierarkkisten organisaatiomallien asemesta yhä useammin joustaviin ja jatkuvasti eläviin verkostoihin, joissa niin työntekijän kuin yrittäjänkin menestyksen ratkaisevat paitsi työn laatu, myös kyky toimia muiden ihmisten kanssa.

    Sulje -
  • Työyhteisöjen muutos

    On yhä vaikeampi sanoa yksiselitteisesti, missä olet töissä, tai keitä yrityksessäsi työskentelee. Luottamus on kovinta valuuttaa työmarkkinoilla. Menestyksesi ratkaisee kyky tehdä nopeasti itsestäsi täysivaltainen jäsen viimeisimmässä virtuaaliheimossasi – tai luoda ja johtaa näitä yhteisöjä työn tarpeiden mukaan. Parhaita työyhteisöjä yhdistää vahva yhteinen käsitys siitä, mitä ollaan tekemässä ja miksi, ja myös kyky tehdä tätä tarkoitusta aktiivisesti näkyväksi verkossa.

    Lue lisää +

    Taustatiedot

    Työelämä oli ennen kuin Kansaneläkelaitoksen asiakaspalvelutiski: Toisella puolella oli työntekijä, toisella työnantaja, ja rajapinnassa asiointiin tutun ja turvallisen kaavan mukaan. Oli työkaverit, vapaa-ajan kaverit, uraputki ja harrastukset. Oli esimies, esimiehen esimies, keskijohto ja johtoryhmä. Oli itsestään selvää kysyä “missä olet töissä”, ja olettaa saavansa kysymykseen tyhjentävän parin sanan vastauksen.

    Tulevaisuus

    Työ ja yrittäminen perustuvat yhä enemmän verkostoihin – joustavasti kehittyviin ja jatkuvasti eläviin yhteyksiin, joissa luottamus on kovinta valuuttaa, ja joissa työ ja tekijät yhä harvemmin löytävät itsensä perinteisten rekrytointikanavien kautta. Oman osaamisen jakaminen ja muilta oppiminen on yhä tärkeämpää. Koulutus ei ole käynyt merkityksettömäksi, mutta todelliset näytöt löytyvät tekemisen kulttuurista, työn jäljestä ja vertaisverkoston sekä asiakkaiden suosituksista.

    Verkottuvia virtuaaliheimoja

    Uustyöelämässä parhaat asiantuntijat ja yrittäjät verkottuvat todella nopeasti, myös globaalisti. Tiimejä ja ekosysteemejä rakennetaan reaaliajassa, ja menestyksen ratkaisee paitsi se, miten nopeasti ja laadukkaasti pystyt vastaamaan asiakkaan tarpeeseen, myös se, miten sujuvasti osaat integroitua viimeisimpään virtuaaliseen heimoosi, jota ei viikko sitten ollut vielä olemassakaan. Organisaatioiden on osattava asennoitua työn järjestämiseen uudella tavoin, kun kaikki tiimin jäsenet eivät enää ole automaattisesti samassa paikassa samaan aikaan. Samalla ihmiset haluavat vuorovaikutusta myös kasvotusten, eikä virtuaalisuus koskaan korvaa face-to-facea. Coworking-tilat niin yritysten sisällä kuin erilaisissa yhteisöissä tuovat tekijöitä yhteen ja avaavat uusia näkökulmia oman työn tekemiseen. Omia ajatuksia halutaan pallotella avoimesti myös muiden alojen osaajien kanssa.

    Työkaveria ei jätetä

    Työyhteisöt muuttuvat ja vaihtuvat jatkuvasti. Yhä harvempi työskentelee perinteisessä työpaikassa, vakituisessa palkkatyösuhteessa ja kiinteällä työajalla. Työtä tehdään yhä useammin muualla kuin työnantajan tiloissa. Toisaalta ihminen kaipaa aina ihmisiä ympärilleen, ja työn kiinnostavuus sekä hyvät työyhteisöt menevät rahan edelle työssä ensisijaisesti motivoivina tekijöinä. Etätyön mahdollisuuksien hyödyntäminen ja hajautettujen tiimien hallinta kuuluvat organisaatioiden olennaisiin taitoihin.

    Sitouttamista sirpaletyössä

    Osaavimmille tekijöille ja yrittäjille uustyöelämä tarjoaa lisää liikkumisen ja valinnan vapautta. Työtä tehdään vain kivojen ihmisten kanssa, mutta tämä luksus ei ole kaikille mahdollista. Samalla kun työn tekijän haasteeksi (mutta myös mahdollisuudeksi) on noussut työsuhteiden ja toimeksiantojen fragmentaarisuus, yrittäjät kamppailevat sen kanssa, miten houkutella ja pitää mukana parhaat osaajat. Kun sitoutumisen palkintona ei välttämättä enää ole elämänmittainen työura saman firman palveluksessa, motivaatio ja me-henki on osattava luoda muilla keinoin. Erityisesti niiden ihmisten kanssa halutaan tehdä töitä, joilta oppii uutta. Uudet kiinteämmät työyhteisöt, ja jopa yritykset, syntyvät erilaisista yhteisöistä, ja se, miksi ja mitä ollaan tekemässä – purpose – on yhä tärkeämpää.

    Kokeilu on prosessi

    Muuttuva työelämä edellyttää muutosta myös yritysten sisäisltä toimintatavoilta. Ketteryys ja rohkea kokeilemisen kulttuuri on saatava osaksi yrityksen DNA:ta. Menestyvimmät yritykset hahmottavat kirkkaasti oman suuntansa, mutta uskaltavat myös mahdollistaa projekteja, joista ei välttämättä synny heti – tai koskaan – voittoa viivan alle. On paitsi mietittävä aidosti uusia tapoja tehdä työtä, myös osattava rakentaa tästä uudistamisesta konkreettisia prosesseja organisaation jokapäiväiseen toimintaan, ja tarjottava työkalut niiden toteuttamiseksi

    Työajan raja hämärtyy

    Työaikojen ja työsuhteiden käydessä yhä joustavammiksi myös tapamme hahmottaa ajankäyttöämme on muuttunut. Elämä ei enää jakaudu siististi työhön ja vapaa-aikaan. Sitä mukaa kun työ on käynyt ajasta ja paikasta riippumattomaksi, myös työn ja muun elämän raja-aidat ovat hämärtyneet. Töissä ollaan myös "vapaa-ajan minänä", ja toisaalta myös työnantajat löytävät yhä useammin oikeat henkilöt tehtäviinsä muualta kuin perinteisten työnhakukanavien kautta. Organisaatioiden on osattava nähdä tämä muutos uhan asemesta mahdollisuutena. Toisaalta ajankäytön muutos aiheuttaa haasteitakin: Loppuunpalaminen, univaikeudet ja stressin aiheuttama sairastuminen lisääntyvät. Työntekijän on osattava itse säädellä työnteon määrää ja sen suhdetta vapaa-aikaan, ja työnantajan on osattava antaa työkaluja sekä tukea tähän.

    Sulje -
  • Työ ja minä

    Ainoa pysyvä asia on muutos. Onnellisten ja tuotteliaiden työurien ytimessä ovat itsetuntemus, motivaatio ja uudistumiskyky. Mikä minua innostaa? Mitä osaan ja minkälaista lisäarvoa voin osaamisellani tuottaa? Mitä olen oppinut työtehtävissäni ja mitä haluan oppia tulevaisuudessa? Missä juuri minä olen hyvä, parempi tai paras? Osaanko tuoda tämän muiden tietoon?

    Työyhteisössä yhteisten arvojen tärkeys korostuu niin työntekijälle kuin organisaatiollekin. Työtä tehdään myös muista syistä kuin rahan takia – jos pystyy. Työnantajan tehtävänä on tarjota mahdollisuuksia kehittymiselle, mutta jokaisen on itse otettava vastuu osaamisensa jatkuvasta uudistamisesta omien työuratavoitteiden suuntaisesti.

    Lue lisää +

    Taustatiedot

    Epävarmuuden ja kompleksisuuden aika edellyttää niin työntekijältä kuin yritykseltä jatkuvaa uudelleenorientoitumista ja muuntautumiskykyä. Itsensä johtaminen korostuu; kukaan ei enää ole kaitsemassa sinua uraputken läpi, eikä kukaan kerro, mihin uuteen markkinamurrokseen yrityksesi pitää kyetä vastaamaan vuoden, puolen vuoden tai kuukauden kuluttua. Kukaan muu ei myöskään voi kantaa vastuuta jaksamisestasi. Kukaan muu kuin sinä itse ei voi tuntea osaamistasi ja miten se on karttunut työssä, verkostoissa, lukemalla ja muodollisen koulutuksen kautta. Sinun itse on määriteltävä minne haluat olla osaamisesi kanssa matkalla ja millä keinoilla osaamistasi jatkuvasti uudistat.

    Koulutus ei enää ole vain putki uran alussa, vaan oppiminen limittyy pitkin koko työuraa. Formaalilla koulutuksella on edelleen merkittävä rooli, ja useissa tehtävissä laadukas peruskoulutus on välttämätön edellytys. Oppimisen tavat kuitenkin muuttuvat voimakkaasti ja jatkuvan uudistumisen merkitys korostuu. Keskeisimmäksi nousee työntekijän kyky työn ja asiantuntijaverkostojen kautta tapahtuvaan jatkuvaan oppimiseen. Oppisisältöjä on tarjolla vapaasti verkossa maailman parhailta osaajilta ja oppilaitoksilta. Online-kurssien ja videotutoriaalien avulla voi kartuttaa osaamistaan tavalla, joka olisi ollut käsittämätöntä vuosikymmen tai kaksi sitten. Kahdenkymmenen dollarin kuukausimaksuilla – tai jopa ilmaiseksi – voi monilla aloilla kouluttaa itsestään kelpo ammattilaisen, jos vain motivaatiota itseopiskeluun riittää.

    Tulevaisuus

    Työntekijän näkökulmasta töiden ja toimeksiantojen palapeli aiheuttaa epävarmuutta. Ajankuvaa määrittää myös pelko. Olenko jo pudonnut kelkasta? Miten varmistan oman osaamiseni säilymisen? Jatkuvasti pitäisi oppia lisää, mutta millä ajalla?

    Toisaalta tämä epämääräisyys on myös tehnyt työntekijän aseman kummallisella tavalla myös vakaammaksi – vaikka se ei tunnu siltä. Perinteinen vakituinen työsuhde näyttäytyy edelleen jonkinlaisena työelämän Eedeninä, kadotettuna paratiisina, jossa olimme turvassa. Turvallisuus voi kuitenkin olla näennäistä; tarvitaan vain yhdet YT-neuvottelut, ja vakituiseen työsuhteeseensa tuudittautunut työntekijä on tyhjän päällä vailla varasuunnitelmaa. Epämääräisten pätkätöiden ansiopalapeli voi olla turvallisempi, koska elanto ei ole kiinni yhden työnantajan tai asiakkaan menestyksestä – tai kaatumisesta.

    Yrityksen näkökulmasta tärkeintä on varmistaa, että sillä on nyt ja tulevaisuudessa käytettävissä tarvittava osaaminen kilpailukyvyn varmistamiseksi. Osaaminen voi olla organisaation sisällä, verkostoissa, tai molemmissa. Osaamisen johtamisen kyvykkyydessä ja systemaattisuudessa on monissa organisaatioissa paljon tehtävää.

    Minä Oy kaiken keskiössä

    Uustyö on tuonut mukanaan paljon uusia mahdollisuuksia, mutta se voi myös luoda eriarvoisuutta. Työelämä on vaarassa jakautua, tosin ei perinteisten yhteiskuntaluokkien tai työelämäroolien mukaan. Kun ennustettavuuden aikajana lähenee nollaa, osaavat pärjäävät, mutta ne, joilla ei ole valmiuksia reagoida ajan vaatimuksiin ovat vaarassa pudota kyydistä, eikä mukaan välttämättä enää pääse kovin helposti. Pärjäämisessä olennaista on substanssiosaamisen lisäksi oman itsensä positiivinen esiin tuominen ja oman työuran hallinnointi. Työelämän metataidot – uteliaisuus, sisukkuus, aktiivisuus, sosiaalinen osaaminen, dialogi – korostuvat. Pehmeä osaaminen, empatia ja välittäminen ovat nekin menestystekijöitä.

    Uupumus on uusi kansalaistauti

    On kova vaatimus joutua olemaan koko ajan oma brändinsä, ja toiset solahtavat uuteen maailmanjärjestykseen luontevammin kuin toiset. Kognitiivisen kuorman itsesäätely korostuu, ja ihmisen täytyy oppia tuntemaan itsensä ja ottaa vastuu omasta jaksamisestaan. Vastuu työelämässä pärjäämisestä siirtyy yhä enemmän yksilölle, mutta yksilö ei saa jäädä yksin. Tämä on merkittävä haaste paitsi työyhteisöille, myös yhteiskunnalle laajemmin.

    Oppia ikä kaikki

    Kun jatkuva oppiminen käy yhä tärkeämmäksi, myös opiskelutaitojen merkitys kasvaa. Keskeisiin työurataitoihin kuuluu kyky määritellä oma osaamisensa ja valita kuhunkin tilanteeseen parhaat keinot sen kehittämiseen. Osaamisen kehittymistä on tärkeää myös dokumentoida, jotta sitä pystyy osoittamaan esimerkiksi työnhakutilanteessa. Työnteko on samalla oppimista, mutta osaamisen määrätietoinen kehittäminen ja formaali jatkokoulutus vaativat aikaa. Sopivan ajan löytäminen tälle on vaikeaa osana jatkuvan suorittamisen arkista hullunmyllyä.

    Arvojen merkitys korostuu

    Työtä tehdään edelleen rahan takia, mutta samalla arvot ovat yhä tärkeämpiä. Työn täytyy vastata omaa arvomaailmaa – mikäli on varaa valita työnsä. Epävarmuuden ajassa omien arvojen merkitys korostuu ja omien arvojen mukaan toimiminen tukee jaksamista, valintatilanteissa toimimista ja oman elämän viemistä haluttuun suuntaan. Jos työllä on tarkoitus ja missio, se koetaan mielekkääksi.

    Sulje -